Lähettänyt käyttäjä Petri

Pian päättymässä olevan vuoden 2011 voisi nimetä ”ravistelun” vuodeksi. Se alkoi arabikevääksi kutsuttujen kansannousujen sarjalla Tunisiasta Pohjois-Afrikasta ja päättyi Pohjoismaita koetelleeseen Tapaninpäivän myrskyyn. Tunisian ”vallanvaihtoon” johtaneet tapahtumat saivat alkunsa nuoren tunisialaisen vihanneskauppiaan Muhammed Bouazizin polttoitsemurhasta 17.12.2010. Teollaan hän protestoi viranomaisten itsevaltaista toimintaa vastaan. Liikehdintä eteni nopeasti naapurimaihin Libyaan ja Egyptiin ja johti pitkään vallassa pysytelleiden itsevaltiaiden kukistumiseen.

Nyt ”vallankumousten” arvioidaan siirtyvän domino-efektin tavoin Suezin kanavan toiselle puolelle Lähi-itään ja edelleen Aasiaan. Jemenin itsevaltias Ali Abdullah Saleh joutui kertaalleen pakenemaan maastaan haavoittumisen takia, mutta palasi vielä takaisin valtaan. Israelin turvallisuusviranomaiset arvioivat Syyrian vallanvaihdon tapahtuvan seuraavaksi. Maan kansannousun käännekohtana pidetään Haman kaupungin asukkaiden vastarintaa. Bashar Assadin turvallisuuskoneisto on surmannut oman maan kansalaisia mistään kansainvälisistä painostustoimista piittaamatta 100 hengen vuorokausivauhtia. Vallanvaihtumista pidetään kuitenkin jo väistämättömänä. Myös Jordanian kuningaskunta on kokenut samat haasteet kuin naapurinsa, mutta toistaiseksi kuningas Abdullah on onnistunut pitämään maansa vakaana.

Lähi-idän muuttuva voimatasapaino

Kaikenkaikkiaan jännitys Lähi-idässä on kasvanut vuoden 2011 aikana. Huomattavin muutos alueella on ollut poliittisen islamin nousu. Arabimaiden kansannousujen ja niitä seuranneiden vaalien voittajia ovat olleet islamistiset puolueet. Toistaiseksi näkyvissä oleva ”muutos” on ollut vaatimus sharia lain käyttöönottamisesta ja Israelin vastaiset toimet. Toinen voimatasapainon muutos on ollut amerikkalaisten vaikutusvallan väheneminen Lähi-idässä ja Venäjän, Kiinan, EU:n, Turkin ja Iranin vallan kasvaminen alueella. Turvallisuusasiantuntijat ovat sanoneet Lähi-idän olevan historiallisessa käännekohdassaan.

Japanin maanjäristys ja tsunami

11.3.2011 iltapäivällä Japani koki historiansa voimakkaimman maanjäristyksen, jonka suuruudeksi mitattiin 9 richteriä. Maanjäristystä seurasi tsunami-aalto, joka vahingoitti vakavasti maan energian tuotantoa. Fukusiman ydinvoimalan vahingoittuminen johti historian toiseksi vakavimpaan ydinvoimalaonnettomuuteen.

Norjan Oslon terrori-isku ja Utöyan saaren surmat

Kesälomakauden päättyessä 22.7.2011 Norjan kansa koki rauhanajan historiansa järkyttävimmän ”ravistelun.” Anders Behring Breivik räjäytti Oslon keskustassa pommin ja surmasi ampumalla Utöyan saarelle kokoontuneita nuorisoleiriläisiä. Surmansa sai 77 henkeä. Tapahtuma järkytti norjalaisten ohella myös muita, kuten itseänikin, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien ollessa vielä lähimuistissa.

Euroopan unionia ravistelee velkakriisi

Kesän kypsyessä syksyyn nousi tärkeimmäksi puheenaiheeksi raha. Rahaa ja takauksia tarvittiin lisää EU:n velkaantuneiden kansantalouksien pelastamiseen velkasaneeraukselta. Euroalueen velkaisimmaksi maaksi osoittautui Kreikka, jolle suostuminen pitkäaikaiseen velkavankeuteen on ollut vaikeaa. Kansanvaltaisen hallitusmuodon, demokratian kehtona tunnettu Kreikka on edelleen vaarassa menettää taloudellisen itsemääräämisoikeutensa. Samalla ovat joutuneet puntariin niin EU:n kuin Euronkin tulevaisuus.

YK:n päätöksenteon kriisi ja Lähi-idän rauhanprosessi

Kansainvälisen rauhan päivänä 21.9.2011 YK:n yleiskokous sai käsiteltäväkseen kaikkein vaikeimman kiistan:kenelle Jerusalem kuuluu? Kaksi päivää myöhemmin palestiinalaisten puheenjohtaja Mahmoud Abbas jätti YK:n pääsihteerille Ban Kii Moonille hakemuksen tunnustuksen saamiseksi Palestiina- nimiselle valtiolle. Yleiskokous ei ole toistaiseksi äänestänyt ”valtiohakemuksesta.” Mikäli YK:n yleiskokous joutuisi äänestämään Abbasin esityksestä, ja se saisi taakseen vaadittavan 2/3 osan enemmistön, mitätöisi äänestystulos samalla useita Israelia ja sen naapureita koskevia YK:n omia päätöslauselmia, julkilausumia ja sopimuksia. Myös Israelin kansalliseen olemassaoloon liittyvistä historiallisista sopimuksista ja julkilausumista luovuttaisiin. Vaikka useat maat ovat kehoittaneet osapuolia palaamaan kahdenkeskisiin rauhanneuvotteluihin, ne ovat olleet pysähdyksissä palestiinalaisten neuvotteluille asettamien ennakkoehtojen takia.

Tapaninpäivän myrsky ravistelee Suomea

Tapaninpäivän aikaan katselen koti-Jerusalemini ikkunasta luonnonvoimien ravistelua. Suuret puut heiluvat myrskyssä kuin heinänkorret. Vanha aita kaatuu rytisten nurin. Monin paikoin tuhot ovat paljon suuremmat. Sähköstä riippuvainen yhteiskunta halvautuu. Pohjoisesta etelään myrskyssä matkaava ystäväpariskunta kertoo teille ja sähkölinjoille kaatuvista puista. Oulun jälkeen ensimmäinen toimiva huoltoasema ja ruokapaikka löytyy vasta Jyväskylästä. Katkosten jatkuessa vanhuksia evakuoidaan hoitokodeista toisiin. Apu, kaikenlainen naapuri-, ja ammattiapu nousevat arvoonsa.

Mitä tästä ”ravistelun” vuodesta olisi opittava?

Ainakin nämä asiat tulevat mieleeni etsimättä: Kansakuntien ja yksilöiden tulee kääntyä Kaikkivaltiaan Jumalan, kaiken Luojan puoleen. Jumalan silmäterään, Israeliin, ei pidä koskea. Israelia tulee siunata Jumalan valinnan ja lupausten tähden, muistaen, että Jumala tulee tuomitsemaan kansat sen mukaan kuin ne ovat kohdelleet Jumalan silmäterää. Väkivallan ja vihapuheiden maailmassa on olemassa suuri tarve sovintoon ja anteeksiantoon ihmisten ja kansojen kesken. Jeesuksen Kristuksen sovintotyön tähden saamme uskoa syntimme anteeksi ja antaa anteeksi myös lähimmäisillemme.

Mikä pysyy paikoillaan?

Israelin Jumala puhuu kansalleen profeetta Haggain kautta: ”Sen liiton sana, jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä, ja minun Henkeni pysyy teidän kanssanne.”Älkää peljätkö. Sillä näin sanoo Herra Sebaot: ”Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan taivaat ja maan, meren ja kuivan.” Haggai 2:5-6

Jeesus sanoo:”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” Matt. 24:35.

Petri Kauhanen

 

 

 

 

 

Asiasanat: