On syyskuun 22, 2014. Olemme kaksi päivää juutalaisen uuden vuoden Rosh HaShanan edellä. Istun illan pimeydessä Itkumuurilla ja kuulen nuorten israelilaisten laulua. Istun ikiaikaisilla kivillä, jotka kuuntelevat laulua kanssani. En voi koskaan tulla tänne muistamatta menneisyyttä.

Aseelliset taistelut Gazan rintamalla ovat tauonneet. Aika näyttää onko kyseessä pitempiaikainen aselepo vai lyhyt ‘lataustauko’. Varmaa on ainoastaan se, että islamistinen Hamas ei ole luopunut tavoitteestaan hävittää Israelin valtio ja juutalaiset heidän omasta maastaan.